Diabetes ja näkö
Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetestä sairastavilla on diabeettisen retinopatian (DR) ja diabeettisen makulaturvotuksen (DME) kehittymisen riski. Molemmat näistä ovat yleisiä vaivoja. Noin kolmella prosentilla diabetesta sairastavista ihmisistä näkö on heikentynyt diabeettisen makulaturvotuksen vuoksi, ja se onkin yleisin syy työikäisten vakavaan näön heikkenemiseen. Diabeettinen retinopatia puolestaan aiheuttaa Suomessa kahdeksan prosenttia työikäisten ja neljä prosenttia ikääntyneiden näkövammaisuudesta (Näkövammarekisterin vuosikirja 2016).
Mikä on diabeettinen retinopatia?
Diabeettinen retinopatia on silmän verkkokalvon sairaus. Diabeettinen makulaturvotus on puolestaan sen yksi muoto, joka vaikuttaa verkkokalvon tarkan näön alueeseen eli makulaan ja sitä kautta potilaan kykyyn nähdä tarkasti. Lue täältä lisää diabeettisesta makulaturvotuksesta.
Retinopatia on yleisin diabetekseen liittyvä silmäsairaus
Diabeettinen retinopatia on yleisin diabetekseen liittyvä silmäsairaus. Se vaikuttaa verkkokalvoon sekä mahdollisesti makulaan eli verkkokalvon tarkan näkemisen alueeseen.
Diabeettisen retinopatian esiintyvyys on suoraan verrannollinen diabeteksen kestoon. Tyypin 1 diabeteksessa retinopatiaa esiintyy harvoin ensimmäisen viiden vuoden aikana. 20 sairausvuoden kuluessa retinopatia kehittyy noin 80-100 %:lle potilaista.1 Tyypin 2 diabetespotilailla voidaan retinopatiamuutoksia todeta jo diabeteksen toteamisvaiheessa.
Diabeettinen retinopatia kehittyy, kun suuret verensokeripitoisuudet vaurioittavat silmän verkkokalvon verisuonia, minkä vuoksi verkkokalvo ei saa riittävästi verta tai happea. Joskus verisuonen seinämä voi repeytyä ja turvota. Näin vaurioituneista suonista tihkuu verta ja kudosnestettä verkkokalvolle. Jos nestettä kerääntyy makulan alueelle, se turpoaa ja paksuuntuu, jolloin keskeinen näkökyky voi heikentyä.
Pitempiaikaisen tihkumisen ja turvotuksen seurauksena verkkokalvoon muodostuu pieniä, kovia ja vaaleita tulehdusnestekertymiä (eksudaatteja), jotka sisältävät lähinnä lipidejä eli rasvoja ja rasvamaisia yhdisteitä. Tällöin puhutaan taustaretinopatiasta.
Retinopatian edetessä osa verkkokalvon pienistä suonista tukkeutuu. Tukkeutuneiden suonten lähistöllä olevat suonet laajenevat ja muodostuu pullistumia (mikroaneurysmia). Kun laajempi pienten verisuonien alue tukkeutuu, syntyy pehmeä eksudaatti (pumpulipesäke) eli verkkokalvon mikroinfarkti. Laaja-alaisesta verkkokalvon hapenpuutteesta johtuen muodostuu uudissuonia verkkokalvolle tai makulaan (proliferatiivinen retinopatia). Ne vuotavat helposti ja voivat heikentää näkökykyä. Myös verkkokalvon irtauma on mahdollinen.
Viitteet:
1. Käypä hoito -suositus, Diabeettinen retinopatia, 2014.
