Miten diabeettinen retinopatia todetaan?

Heti diabeteksen diagnosointi- eli toteamisvaiheessa potilaalle tulisi tehdä laaja silmätutkimus.

Tyypin 1 diabeteksessa seulontatutkimukset aloitetaan 10 vuoden iässä ja niitä jatketaan joka toinen vuosi. Jos silmänpohjassa todetaan muutoksia, tutkimus tehdään vuosittain tai tiheämminkin.

Tyypin 2 diabeetikkojen silmänpohjat tulisi tutkia joka kolmas vuosi niin kauan kuin muutoksia silmänpohjassa ei havaita. Jos löydetään pieniä muutoksia, tihennetään tarkastusväli kahteen vuoteen, ja suurempia muutoksia löydettäessä yhteen vuoteen.

Myös raskautta suunniteltaessa tai sen alettua silmänpohjat tulisi tutkia. Raskauden aikana tutkimuksia tehdään retinopatian asteen mukaan.

Diabeetikon silmätutkimukseen kuuluu:

• Näöntarkastus
  Näkökyky eri etäisyyksiltä tutkitaan näkötaululla.
• Silmänpohjatutkimus
  Mustuainen laajennetaan ja verkkokalvo sekä näköhermon pää tutkitaan erityisellä linssillä tai mikroskoopilla.
• Silmänpainemittaus
  Tässä tutkimuksessa mitataan nesteen paine silmissä. Silmänpaineen suureneminen on mahdollinen merkki glaukoomasta.
• Fluoreseiini angiografia (FA)
  Kun epäillään diabeettista makulaturvotusta, tämän tutkimuksen avulla otetaan verkkokalvon verisuonistosta kuvia, joista voidaan havaita vuotavat suonet. Tämä tehdään ruiskuttamalla käsivarteen väriainetta, joka kulkeutuu verenkierron mukana silmien verkkokalvon verisuonistoon ja auttaa niiden näkemisessä.
• Verkkokalvon valokerroskuvaus (Optical Coherence Tomography, OCT)
  Tämän tutkimuksen avulla kuvataan ja mitataan verkkokalvon paksuus ja todetaan mahdollinen turvotus ja kudosneste verkkokalvossa.