Sanasto kosteasta silmänpohjan ikärappeumasta
Silmänpohjan ikärappeuma (Age-related macular degeneration, AMD): Ikääntymiseen liittyvä sairaus, joka voi etenevästi tuhota henkilön keskeisen näköalueen eli tarkan näön.
Silmänpohjan kostea ikärappeuma (wet AMD): Ikärappeuman muoto, jossa näönmenetys aiheutuu verkkokalvon alle epänormaalisti kasvavista verisuonista (suonikalvon uudissuonittuminen). Ilman hoitoa näistä verisuonista syntyvä verenvuoto, nesteen kertyminen ja arpeutuminen johtavat lopulta fotoreseptorien peruuttamattomiin vaurioihin ja nopeaan keskeisen näön menetykseen.
Amslerin kartta: Apuväline, jonka avulla arvioidaan näön vääristymistä ja pieniä häiriöitä keskeisessä näkökentässä.
Angiogeneesi: Uusien verisuonten muodostuminen elimistössä.
Drusen: Aineenvaihdunnan seurauksena syntyneitä kertymiä silmänpohjassa. Drusenien koon tai määrän lisääntyminen suurentaa silmänpohjan kostean ikärappeuman riskiä.
EDTRS-taulu: Kliinisissä tutkimuksissa käytetty näön tarkkuuden mittaustaulu.
Fotodynaaminen hoito (photodynamic therapy, PDT): Tässä hoitomenetelmässä lääkäri ruiskuttaa valoherkistettä (Visudyne®) potilaan suoneen. Kun lääkeaine kulkee verkkokalvon verisuonissa, lääkeaine aktivoidaan valottamalla sairasta silmää punaisella kylmävalolaserilla. Fotodynaamisessa hoidossa lääkeaine aktivoidaan laservalolla, joka saa aikaan epämuodostuneet verisuonet tuhoavan kemiallisen reaktion.
Fluoreseiiniangiografia: Diagnostinen tutkimus, jossa erityisen värjäysmenetelmän avulla voidaan tunnistaa uudissuonittuminen ja sen sijainti silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa sairastavilla.
Intravitreaalinen injektio: Lääkkeen antaminen injektiona silmän lasiaiseen.
Makula: Verkkokalvon keskeinen alue, joka on läpimitaltaan noin 5 mm. Sen keskellä on keskikuopaksi kutsuttu pieni kuoppa, jossa on suurin keskittymä verkkokalvon tappisoluja ja joka vastaa keskeisestä näöstä.
Laserhoito: Oftalmologiassa tässä menetelmässä käytetään verkkokalvoon kohdistettua lasersädettä. Laserilla tehty verkkokalvon fotokoagulaatio parantaa verkkokalvon sisäistä hapettumista, mikä vaikuttaa retinopatiaan helpottamalla hapenpuutetta ja muuttamalla kasvutekijätuotantoa ja hemodynamiikkaa.
Oftalmoskopia: Laajennetun pupillin kautta tehtävä tutkimus, jonka avulla voidaan todeta drusenit, uudissuonittuminen tai muut häiriöt. Tutkimuksessa käytetään oftalmoskooppia tai biomikroskooppia ja slit-lamp-tutkimusta erityislinssien kanssa.
Optinen koherenssitomografia (optical coherence tomography, OCT): Verkkokalvon valokerroskuvausmenetelmä, joka tallentaa mikrometrisiä, kolmiulotteisia kuvia optiseen sirontamediaan. Oftalmologiassa se mahdollistaa verkkokalvon kuvantamisen suurella erotuskyvyllä, jolloin voidaan varmistaa, onko silmässä uudissuonittumista tai nestettä, ja mitata verkkokalvon paksuus.
Retina eli verkkokalvo: Silmän takaosan valoa aistiva kudos, joka muuttaa valon tai kuvat aivoihin lähetettäviksi sähköimpulsseiksi.
Suonikalvon uudissuonittuminen (choroidal neovascularization, CNV): Suonikalvosta peräisin olevat uudissuonet kasvavat Bruchin kalvon läpi verkkokalvon alaiseen pigmenttiepiteeliin tai verkkokalvon alaiselle alueelle.
